Suojelija

Home 9 Suojelija

Tuomas Holopainen

 

SAKUstars 2025 -tapahtuman suojelija on kiteeläinen muusikko ja taiteilija Tuomas Holopainen, joka on tunnettu muun muassa yhtyeistään Nightwish ja Auri.

"Luovuus ja taide ovat ihmiskunnan henkireikä"

“Mielikuvitus vie meidät usein paikkoihin, joita ei ole, mutta ilman mielikuvitusta emme pääse minnekään.” Nämä sanat lausui aikoinaan Carl Sagan: tähtitieteilijä ja yksi suurista sankareistani. Se hetki ihmiskunnan historiassa, kun muinainen metsästäjä-keräilijäperhe ei leiriytynytkään ensimmäiseen mahdolliseen joenvarteen, vaan kysyi: “olisikohan tuon kukkulan toisella puolen kenties vielä parempi paikka…?”, mullisti kaiken. Mielikuvitus ja siitä seurannut luomisen tarve on ihmiskunnan suurin oivallus.

Itse aloitin luomisen jo taaperoiässä. Ankkalinna takapihallamme oli täysin todellinen asia, kuten olivat hieman myöhemmällä iällä lähimetsän hobitit ja keskiyöllä henkiin heräävä Lumiukko. Parhaat kaverini olivat Roope Ankka, Frodo ja Viisikko-sarjan lapset. Loin mieleeni toisia todellisuuksia, joissa elin lukemattomia eri tarinoita. Noista tarinoista toin mukanani tähän maailmaan empatiakykyä, avaramman mielen ja ajatuksen siitä, että vaikka lohikäärmeet eivät ehkä ole todellisia, ne voidaan silti päihittää.

Luovuus ja taide ovat ihmiskunnan henkireikiä, identiteettimme rakennuspalikoita. Ne ovat hyvä, kenties paras, tapa muuttaa maailmaa. Kun laittaa säännönmukaisia mustetahroja, joita kirjaimiksi kutsutaan, sopivaan järjestykseen paperille, vaikutus voi olla järisyttävä. Esimerkkinä toimii niin Taru Sormusten Herrasta kuin muutaman sanan haikuruno tai Martin Luther Kingin ikoninen puhe.

Sopivaan järjestykseen muodostetut ääniaallot, joita musiikiksi kutsutaan, saavat aikaan ihmisessä käänteentekeviä henkisiä ja fyysisiä reaktioita. Kun itse kuulin Lumiukko -animaatiosta tutun Walking In The Air -kappaleen ensi kertaa, ei paluuta ollut. Entiteetti nimeltään Musiikki kaivautui syvälle minuun ja oli tullut jäädäkseen. Aluksi se oli lohduttava ja viihdyttävä ystävä, myöhemmin jotain valtavan paljon tärkeämpää.

Minulle luovuus on maailman kanssa kommunikoimista; päänsisäisen pauhun käsittelemistä, tarvetta kertoa tarinoita ja jakaa niitä ihmiskunnan kanssa. Se on valtavaa halua jättää jälki tähän maailmaan, yrittää tehdä siitä rahtusen onnellisempi ja oppia jatkuvasti uutta. Musiikki on toiminut minulle kanavana käsitellä suuria tunteita ja kertoa tarinoita, joita koen, että maailman tulisi tietää, tai jotka yksinkertaisesti lohduttavat tai viihdyttävät. Onpa näiden saatesanojen kirjoittaminenkin minulle antoisa luovuuden hetki, jonka otan kiitollisena vastaan.

”Ota riskejä, vapauta tanssi itsestäsi, hyppää suoraan syvään päähän, unohda kieltotaulut ja häpeä, huolehdi muista parhaasi mukaan, löydä oma maailmasi ja nauti jokaisesta hengenvedosta.”

Oma musiikillinen luomistyöni sai alkunsa juuri näistä tarpeista. Heinäkuussa 1996 perustin bändin, enkä enää luonut maailmoja ainoastaan itseäni varten. Vuonna 1997 aloitin Kuopiossa biologian opinnot, mutta viiden opintoviikon jälkeen otin maitojunan kotiin Kiteelle, lainasin isältä rahat uuteen soittimeen ja laitoin kaikki panokset projektiin nimeltä Nightwish. Rahaa tai järkeä ei ollut laisinkaan, paloa musiikin luomiseen sitäkin enemmän. Pelkoa tulevasta en koskaan tuntenut, koska olin jo tuolloin oivaltanut, että ihmisen todellinen potentiaali löytyy pelon tuolta puolen.

Heti yhtyeen ensimmäisten vuosien aikana törmäsin isoon dilemmaan: minulla oli pakottava tarve tehdä biisejä henkilökohtaisista ja intiimeistä asioista, vaikka tiedostin, että ne tulisivat näytille koko maailman eteen. Tuon kontrastin kanssa olen elänyt tähän päivään saakka. Mutta taide on ennen kaikkea tunnetta ja vapautta säännöistä ja itsestä, joten olen aina jättänyt ulkomaailman toisarvoiseksi.

Parikymppisen Tuomaksen Lapin-vaellukset inspiroivat debyyttialbumin kappaleen Lapland. Kiteen Karhu-baarissa vuonna 2001 käydystä keskustelusta ja sitä seuranneesta kiukun tunteesta syntyi Slaying The Dreamer. Pari vuotta myöhemmin Nemo-kappale auttoi laittamaan henkisesti kamppailevan nuoren miehen ajatukset oikeille raiteille. The Poet And The Pendulum luultavasti säästi minut hyvin ikäviltä tapahtumilta bändin suurimman kriisin aikaan vuonna 2005. Storytime jakaa itselleni tärkeän ilon lähteen koko maailman kanssa. How`s The Heart? muistuttaa empatian tärkeydestä. Uuden Yesterwynde-levymme biisi Something Whispered Follow Me kertoo minulle elämän tarkoituksen.

”Kannustan sinua sydämeni pohjasta taiteen pariin, koska ihmislajin edustaja tarvitsee elämäänsä intohimon, joka lohduttaa, riemastuttaa, tuo esiin muistoja, parantaa maailmaa ja saa meidät nousemaan aamulla sängystä.”

Onnellisuus löytyy siitä, että tekee jotain merkityksellistä itselle rakkaiden ihmisten kanssa. Bändini Nightwish ja Auri ovat tarjonneet minulle tismalleen tätä. On ollut komea reissu, joka on toivottavasti vasta puolivälissä. Oli sinun reissusi vasta alussa, puolivälissä tai jo loppusuoralla, niin muista nauttia jokaisesta hetkestä.

Äskeistä lausetta ei kannata ohittaa vain kliseenä. Itse en ole aina seurannut tuota neuvoa, ja taaksepäin katsottuna se kismittää kovasti. Kunnianhimo on mennyt usein överiksi; on pitänyt suorittaa, yrittää olla aina vain parempi kaikessa luomisessa ja tekemisessä. Hetkessä eläminen on silloin unohtunut. Vuonna 2016 soitimme ensimmäisenä suomalaisena bändinä loppuunmyydylle Wembleyn areenalle, ja muistan, kuinka vasta loppukumarruksen aikana aloin nauttia tilanteesta. Kaksi tuntia suorittamista ja kaksi minuuttia iloa. Koska piti yrittää olla tittelin arvoinen.

Joten: nauti! Kannustan sinua sydämeni pohjasta taiteen pariin, koska ihmislajin edustaja tarvitsee elämäänsä intohimon, joka lohduttaa, riemastuttaa, tuo esiin muistoja, parantaa maailmaa ja saa meidät nousemaan aamulla sängystä. Itse lasken tähän mukaan perinteisempien taidelajien lisäksi myös vaikkapa ruoanlaiton, muodin ja urheilun.

Ota riskejä, vapauta tanssi itsestäsi, hyppää suoraan syvään päähän, unohda kieltotaulut ja häpeä, huolehdi muista parhaasi mukaan, löydä oma maailmasi ja nauti jokaisesta hengenvedosta. Koska kaikki, mitä kulttuurin lavalla tapahtuu, kuuluu esitykseen. Ja koska meillä on aikaa auringon alla vain muutama vuosikymmen.

Haluan vielä kehottaa sinua kuuntelemaan kirjailija Neil Gaimanin puheen vuodelta 2012. (Youtube: “Neil Gaiman – Inspirational Commencement Speech 2012″)

Se on 20-minuuttinen hengennostattaja, jonka olen vuosien aikana kuunnellut kymmeniä kertoja ja johon edelleen palaan säännöllisin väliajoin. Se kiteyttää kaiken olennaisen taiteesta ja luovuudesta. Parempia eväitä luovalle polullesi et tule saamaan.

 

Tuomas Holopainen, muusikko